Perinteinen Joulukauppa

Lähes yhtä kauan
kuin 1700-luvun markkinoita,
on meidän kylällä ollut
Joulukauppoja.

Maine Joulukauppakeskittymänä
on kiirinyt vuosien mittaan kauas
- niinkin kauas, että juuri vastailin
tonttukyselyyn Australiaan!

Toivottavasti me kaikki tämän kylän
käsityöläiset joulukauppoinemme
pystymme vastaamaan
tänäkin vuonna asiakkaidemme
toiveisiin,

Tervetuloa katsomaan !

Vesittyy...

Vettä, vettä ja vielä

lisää vettä.

Mistä riittääkään.

Minusta tuntuu, että

vesityn kohta

itsekin,

ajatukset,

tekemiset,

kaikki.

Tylsistyy.

Mökkiytyy.

Kyllä minä pidän 

pienestä ripottavasta 

sadekuurosta,

nautin ajoittaisesta

myrskymyräkäkästä,

vaakasuoraan pieksevästä

voimannäytöstä.

Mutta.

Jatkuva matalapaine.

Vettä, vettä ja vielä

lisää vettä.

Uppoan.

Yritän olla Ihmisiksi

Minun tulee tehtyä
Asioita sen tarkemmin Miettimättä,
itse asiassa usein, useammin...
Hyvää Tarkoittaen,
suuremmin Huolestumatta
-ja omaan Näppäryyteen
Kompastuen.

Niin kävi PuoliVahingossa,
Vaivihkaa. NurkanTakaa.
Yllättäen.
Minä sain LuottamusTehtävän.

Pisti Miettimään,
Arvostamaan,
Ihmettelemään.

Toisaalta,
heräsi Kiinnostus.
Usko, en minä
sen Huonompi ole kuin
Muutkaan,
en  minä Yksin,
mutta isompi joukko
Yhdessä.

Uusi Kokemus.
Koetan tehdä
pienen Osani,
Kykyni mukaan,
ajatella myös Järjellä,
toimia Yhteistyössä,
pikku Rattaana
Koneistossa,
meidän Oman
Paikkakunnan parhaaksi.

Kiitos tästä
yllättävästä
Luottamuksesta.

Outo juttu...

Keväällä ihastelin New Yorkissa
hennossa sateessa kadulla
rientäviä Tyylikkäitä Naisia.

Ei ollut jaloissa manoloita ja jimmyjä,
vaan Kumisaappaat.
Toki kumpparit olivat
huntereita, burberryjä, korsseja,
mutta yhtä kaikki Kumisaappaita.

Kesällä ihmettelin Kööpenhaminan
helteessä Trendikkäitä Naisia.
Lyhyttä Lyhyemmät MiniShortsit,
täydeltä taivaalta helottava
Aurinko -ja MerkkiKumisaappaat!

Yhtä kaikki, hirmuisen hienoilta
näyttivät Saappaineen.

Minä olen juossut pitkin Kesää
ja koko Syksyn Kumisaappaissa.
Likimain Ainoana tällä kylällä.

Saappaat ovat ainakin kaksi numeroa
Liian Suuret ja sanovat
HOMP-HOMP-HOMP joka askeleella
kun saapastelen paikalliseen K-kauppaan.

Oloni ei ole ollut päivääkään
Trendikäs tai Tyylikäs.
Lähinnä Pottuuntunut.

Ei, TUO en ole minä.
Vaikka "loubit" jalassa se joku,
joka sisikunnassani asustaa,
haluaisikin Sipsuttaa.

Ehkä sitten seuraavassa, tai sitä
seuraavassa elämässä.
Nyt on KONTIOT.