jatkuva tip-tip-tip,
katolta parveelle,
räystäältä ränniin,
mukana pauketta
jääkalikat kolistavat
ränniä alas,
lapsena julki ja salaa
potkaistiin,
saatiin kerralla koko pitkä
ränni tyhjäksi,
seistiin rasat kädessä
imeskelemässä jääpuikkoa,
syötiin lunta,
vaikka isommat pelotteli,
että siinä on matoja
täällä sitä vain ollaan,
edelleen samassa talossa,
voihke ja vinkuna
tasaiseen tahtiin
pannuhuoneesta,
inhimillinen se on,
ikivanha kattila,
kuljettaa pellettejä
nälkäiseen kitaansa,
voihkaisee mennessään,
intoutuu vinkumaan,
kirkuuko palavat puut?
sekaan kuuluu,
jääkaappi hyrähtää,
päällänsä pino tavaraa,
emalikattilan ja
kannen duetto,
halusi meille, sopi
seinän väriin,
punainen ja iso,
rämpyttää kantta
hiljensin Nessulla, laitoin
laidan väliin,
mitään auta,
siellä monta kertaa
päivässä elämöi,
tuuli viuhuu nurkissa,
paukuttaa lyhtyä
ovenpieleen,
paiskoo tuhdisti
tai heijaa lempeästi
kaikki yhtä aikaa
ja erikseen,
vanhan talon äänet,
mitään niistä en kuule,
mutta havahdun, jos joku
hiljenee...
