tiistai 20. marraskuuta 2012

Vesittyy...

Vettä, vettä ja vielä
lisää vettä.
Mistä riittääkään.

Minusta tuntuu, että
vesityn kohta
itsekin,
ajatukset,
tekemiset,
kaikki.

Tylsistyy.
Mökkiytyy.

Kyllä minä pidän 
pienestä ripottavasta 
sadekuurosta,
nautin ajoittaisesta
myrskymyräkäkästä,
vaakasuoraan pieksevästä
voimannäytöstä.

Mutta.
Jatkuva matalapaine.
Vettä, vettä ja vielä
lisää vettä.

Uppoan.



1 kommentti:

  1. Aivan samaa mieltä - ei kaikkea voi ottaa positiivisella asenteella jatkuvasti, kyllä liika on liikaa ja yksitoikkoista. Oikein hyvä vuodatus ja aiheesta :)

    VastaaPoista