ymmärtäisimme, ettemme
takertuisi Ennakkoluuloihin,
antaisimme Tilaa,
asettaisimme vanhempamme
Toiveet omiemme edelle.
Muistaisimme,
ettemme ole Kaikkitietäviä,
emme vaatisi vain itsellemme,
antaisimme vähästäkin
Ajasta toiselle.
Kunpa me kaikki
jonkun Lapset,
joilla on vielä edes
se yksi Vanhempi,
lupaisimme vanhemmallemme
Omaa aikaa,
Oman tahdon ja ennen kaikkea
Oman elämän.
Mitä me olemme
vaatimaan ja komentelemaan,
millä oikeudella
sanelemme ehtoja tai
väheksymme toisen Toiveita?
Kuinka valaisevaa voi olla Ilo,
Kiitollisuus,
kun yksi Pieni Tavoite on saavutettu:
Kyky kävellä Omilla Jaloilla,
Tavoite viettää Juhannusta.
Yhdessä.
Ei merkitse Ikä,
ei rypyt, eikä Kumara Ryhti.
Vain Toinen Ihminen,
Onnellisuus vielä annetusta
Yhteisestä ajasta,
Elämästä.
Vaikka minä Yön hetkenä
menettäisin sen edes yhden Vanhempani,
ainakin tietäisin nähneeni Onnen,
jonka valtavuutta ei
voi edes yrittää kuvailla.
Rauha Sielussani,
Ilo Sydämessäni.
Kaunista Juhannusjuhlaa Kaikille,
kaikille jonkun Lapsille ja
Vanhemmille,
ikään katsomatta.