Kiukkuinen

perjantain kunniaksi.
Tai oikeastaan loppukuun.
Ja jos oikein tarkkoja ollaan,
niin puolen vuoden.

Kiukkuinen siksi,
että työt jää kesken.
Kiukkuinen siksi,
että tekemistä olisi
vaikka kuinka paljon.
Kiukkuinen siksi, etten
tiedä kuka ne sitten tekee.
Kiukkuinen siksi, että
vain muutama näkee asioita.
Kiukkuinen siksi, etten
osaa olla murehtimatta.

Hyvilläni siksi, että
nyt olen tarpeeksi
kiukkuinen sanoakseni
EI.
Ja EN.