korkealla.
Vanhoja tiiliportaita,
valtavia hirsiä,
näkymiä ja tuttuja
maisemia uudesta
vinkkelistä.
Paikka, jossa olisin voinut
istuksia itsekseni miettimässä
pitempäänkin.
Olisin mieluusti lueskellut
hirsiin kirjoiteltuja
tekstejä, osa
pitkältä
toistasataa vuotta vanhoja.
Otin kuvan samasta
näkymästä kuin aikoinaan
isoisoäitini.
Mahtoikohan Klaraa
huimata yhtä paljon?!
Aivan näytti vieraalta eka kuva, heh. Tokan kuvan seinän mä haluaisin, ikkunoineen! Tuliko sulle hyppäämisen tarve...mulle tulisi...
VastaaPoistaOli aivan uusi perspektiivi :) Ei, en halunnut hypätä, mutta vatsanpohjasta kouraisi ilkeästi, ei vielä ikkunasta kurkkiminen ja kuvaaminen, mutta tuolla kellon yläpuolella oli aukkoja lattiassa... sillä kohtaa otin tosi nopeasti kuvat ja lähdin kerrosta alemma.
VastaaPoista